torstai 1. toukokuuta 2014

MUISTIMATKA ADI 2014 OSA 2. Ensimmäinen haaste

OSA 2. 

Ensimmäinen haaste: miten pääsemme perille?

Kohti konferenssia - matkalla sattuu ja tapahtuu muutakin kuin muistiasiaa

Etenkin pidemmillä välimatkoilla matkan varrella voi sattua kaikenlaista. Pitkillä ja useita vaihtoja sisältävillä lennoilla yksi muuttuvista tekijöistä on lentoaikataulut. Vaikka tällä kertaa lähtiessä pienenä huolenaiheena oli suomalaisen lentoyhtiön jumiutunut neuvottelutilanne (mahdollinen lakon uhka?), suurin muuttuva tekijä aiheutui useista jatkolennoista/välilaskuista ja koneiden vaihdoista. Tällä matkalla se konkreetinen tilanne tuli eteen Lontoosta Miamiin siirtyessä: Lontoossa lentoyhtiön lastauslaitteisto jumittui melkein tunniksi lentokoneen taakse ja lento oli tunnin myöhässä. 

USAan, tai USAn kautta matkatessa kannattaa ottaa huomioon maahantulomuodollisuudet: jouduimme muiden "emigranttien" tapaan maahantulohaastatteluun, sormenjälkiskanneriin sekä valokuvaukseen. Lisäksi piti tehdä uudelleen lähtöselvitykset ja matkalaukkujen tarkastukset , vaikka kyseessä oli jatkolento ja meidän näkökulmasta "vain" välilasku. 

Koko tapahtumasta todettakoon vain, että hyvinvointivaltiosta tulevan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen näkökulmasta oli ajatuksia herättävää huomata maahantuloviranomaisten oletus siitä, että KAIKKI haluaisivat jäädä kyseiseen valtioon "hyvin voimaan". Toisaalta en voinut olla ihailematta todella tasavertaista kohtelua tässä asiassa: siellä jonotimme satojen maahantulijoiden kanssa samassa linjassa, jossa oli kyllä hyvin kansainvälinen meininki ja varmaan satoja kansalaisuuksia paikalla. Toki prosessin aikana nousi esille yksi muistiasia: selvisi, että minua haastattelevan viranomaisen isällä oli Alzheimerintauti ja hän oli itsekin joskus huolissaan muististaan.

Koska edellinen lento oli myöhässä, hieman alle kahdeksi tunniksi jäänyt siirtymisaika ei näihin kaikkiin muodollisuuksiin riittänyt. Vaikka kaikki oli omalla tavallaan hyvin organisoitua, jonot olivat pitkiä ja joustoa ei löytynyt. Kaikkien jonotusten ja selvitysten jälkeen tilanne oli se, että jatkolentomme oli lähtenyt ja jonotimme peruutuspaikkoja viimeiseen iltakoneeseen tai vaihtoehtoisesti seuraavan aamun lennolle. 

Yö Miamin lentokentällä läheni ja jännitys tiivistyi. Ei matkaseurueella hätää ollut, olimmehan isolla lentokentällä katon alla ja palveluiden lähellä. Mutta ADIN hallituksen edustajamme Markus Löfströmin piti olla jo aamulla Board Meetingissä eli kansainvälisen kattojärjestömme hallituksen kokouksessa. Tämän vuoksi meille alkoi kertyä melkoisia paineita aikataulun osalta.  Siinä vaiheessa Markus selitti lentoyhtiön edustajalle kokoukseen ehtimisen merkityksen ja onneksi tässä tilanteessa henkilökunnalta löytyi jo ymmärrystä. Pääsimme vielä viimeiselle iltayön lennolle ja saavuimme konfererenssipaikalle keskiviikkoaamuna noin  klo 7 Suomen aikaa. 

Tässä vaiheessa olimme matkustaneet jo toista vuorokautta ja ehdimme nukahtaa muutamaksi tunniksi ennen ensimmäisen kokouspäivän alkua. Loppujen lopuksi Markus Löfström ehti kansainvälisenkattojärjestömme hallitukseen ja sen jäsenenä vaikuttamaan mm. ADIn tulevaisuuden linjauksiin ja osallistumaan päätöksentekoon kansainvälisen muistityön edistämiseksi. 


VIP-osallistujille, muistisairaille oli konferenssissa oma huone
Palanen tietoa maailmalta 2. 
Maailmalla puhutaan ihmisistä joilla on dementia sekä dementiasta ja muista Alzheimerintautiin liittyvistä sairauksista, ei vielä muistisairaista ja muistisairauksista. Huomenna lisää kokouskuulumisia, silloin on vuorossa maailmanlaajuinen liittovaltuuston kokous. 

Virvatuli: San Juan, Puerto Rico kuittaa :)  







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti