Pohjoismainen kokous 2011

Seuraava Nordisk Möte 2012

Kokouksen Seuraava pohjoismainen työkokous sovittiin pidettäväksi kahden vuoden päästä Alzheimerförening-järjestön isännöimänä Ruotsin Lundissa. Mikäli projekti- tai muuta rahoitusta saadaan tällä välillä, tapaamisia voi niissä puitteissa järjestyä, mutta muuten ollaan näissä virallisissa kokouksissa siirtymässä kahden vuoden väleihin.

Minulle tämä oli seitsemäs pohjoismainen kokous ja samalla seitsemäs pohjoismaa kokouspaikkana. Tunnelma näissä on ollut aina yhtä lämmin ja välitön. Kokoukset ovat tiiviitä työrupeamia kun ollaan koko ajan samoissa tiloissa ja taloissa. Keskustelut alkavat aamupalalta ja päättyvät iltamyöhällä.

Yhteistyön syvyys on vaihdellut kokousten välillä, sillä osalle maista juuri pohjoismainen yhteistyö on se kansainvälisen toiminnan tärkein muoto ja toisille suunta on enemmän Alzheimer Europen tai Alzheimer Disease Internationalin kuvioissa. Joka tapauksessa tapaamiset tuovat kontaktiverkoston, jota voi käyttää asiaan kuin asiaan omia ajatuksia laajentamaan. Työtä tehdään kuitenkin samoilla tavoitteilla kaikissa pohjoismaissa.

Päätösretki

Kokouksen päätyttyä lähdimme bussilla tutustumaan Islannin järjestön (FAAS) ylläpitämään päivätoimintakeskukseen. Yksi kaksikerroksinen omakotitalo oli varattu kahdenkymmenen muistisairaan päivätoimintakäyttöön. Talossa oli paljon tekemistä eri huoneissa ja 6 eri alojen palkattua työntekijää. En muista tarkkaan näitä koulutustaustoja, mutta ainakin sairaanhoitaja ja toimintaterapeutti kuuluivat henkilökuntaan. Mukavia nojatuoleja oli talossa paljon ja yksi huone varattu päivälevolle siten, että pehmeät ja säädettävät tuolit olivat ringissä, hyllyssä huovat kaikille ja rauhallista musiikkia tai lukemista taustalle unentuojaksi. Toimii kuulemma oikein hyvin yhteinen pötköttelyhetki!

Askartelua, ompelua, pihatöitä, ruoanlaittoa, jumppaa, pyykinpesua, soittamista… kaikkeen tähän oli omia huoneitaan, joissa toimintaan tarvittavat välineet olivat näkyvästi esillä. Vaikutti kodilta, vaikka isossa tupakeittiössä oli laitosmallinen tiskikone keskeisellä paikalla.

Vierailun jälkeen bussi kierrätti meitä mm. merimiesmarkkinoille, laava-aukioille ja Blue lagoon –kylpylään, joka oli todella huikea paikka. Saman iltapäivän aikana meille tarjottiin snapseja ja kuivattua kalaa auton peräkontista sekä perään gourmet-herkkuja eksoottisessa kylpylässä. Hauska ja omaperäinen päätös kokoukselle!

Kampanjoista ja vaikuttamisesta

Kokouksessa käytettiin runsaasti aikaa yhteisten pohjoismaisten kampanjaideoiden hakemiseen ulkopuolisen konsultin johdolla. Alustuksena yhteiselle ideoinnille kuulimme nuoren omaisen puheenvuoron siitä, mitä hän on kokenut tärkeäksi äitinsä sairauden myötä. Hän nosti erityisesti esiin palvelujen vastaamattomuuden perheen tarpeisiin, mikä on kovin tuttua meillekin. Neuropsykologi esitteli omaa väistötutkimustaan siitä, mitä ihmiset tietävät muistisairauksista. Lisäksi kuulimme alustuksen markkinoinnista ja kampanjoista. Näistä esityksistä olemme saamassa materiaalia vielä jälkikäteen (jos joku kiinnostuu enemmän aiheesta).

Ryhmissä suunnittelu ja tekeminen oli innostavaa ja tuotti runsaasti ideoita. Ideoinnin jälkeinen työskentely ei kuitenkaan edennyt kovin suunnitelmallisesti eikä aika konkreettisen yhteisen lopputuloksen aikaan saamiseksi riittänyt. Sovittiin, että islantilaiset lähettävät ryhmissä työstetyt ideat kaikille ja kunkin maan vastuuhenkilö (meillä Susann) vie asian keskusteluun omassa järjestössään ja kommentoi niitä kolmen kuukauden kuluessa. Todettiin, että tarvitaan sulatteluaikaa ja että palataan sitten sähköpostilla kukin omien intressiensä esiin nostamiseksi. Tästä voi seurata, että sama kampanja kiinnostaa vain osaa maista, ja he sitten jatkavat valmisteluja yhdessä.

Minulle jäi erityisesti mieleen jo aiemmin mainitsemani Muistikakkukampanjan lisäksi tanskalaisten muistilaput, joita ovat liimanneet julkisilla paikoilla muistiviikolla esim. pyöriin ja autoihin. Viesti lapuissa on siihen suuntaan, että muista muistaa niitä, jotka eivät näitä esineitä muista.. Ja lisäksi teksti auta meitä työssämme: soittamalla tiettyyn numeroon lahjoitat 100 kruunua Alzheimer-järjestölle. Muistilappukampanja ei tuottanut yhtä hyvin kuin kakkubisnes. Muisti-kakut olivat kuuluisien tv-kokkien suosituissa ohjelmissaan valmistamia ja saivat siksi paljon julkisuutta. Pari myymäläketjua myi niitä, ja järjestö sai osansa tuotosta.

Vaikuttamistyöstä puhuttiin myös kovasti, ja Norjan ja Islannin vaalikampanjoista kannattaa ottaa meillekin mallia. Islantilaisilla oli hyvä tunnuslause: ”Äänestäjistänne puolet on muistisairaiden ihmisten sukulaisia!” Henkilöstömitoitukset ja sitomisen tai muiden pakotteiden salliminen hoidossa olivat myös keskustelun aiheena vaikuttamistyön osalta.

Susann esitteli Kaipauksen Forget me not –korun, jonka taustalla on kansainvälinen kampanja esim. Australiassa ja Saksassa. Ajatuksena oli, että korusta voisi tulla yhteispohjoismainen varainhankintatuote, mutta ruotsalaiset totesivat korun kukan muistuttavan liikaa heidän yhden puolueensa tunnusta, eivätkä halua ottaa riskiä että heidän tuotteisiinsa liitetään poliittista kannanottoa. Muuten ajatusta pidettiin hyvänä.

Susann lupasi valmistella Nordealle yhteispohjoismaista rahoitushakemusta toisten kommentoitavaksi. Siitä, mihin rahaa haetaan oli vasta alustavia ajatuksia. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin Työikäisen muisti ja muistisairaudet –kirjan kääntämistä eri kielille, mutta kunhan näitä yhdessä koottuja ideoita päästään tarkastelemaan rauhassa, ei varmasti ole vaikea löytää yhteistyön paikkoja ja mahdollisuuksia.

Muistiohjelmista

Norjassa järjestöllä on seuranta ja myös toimeenpanorooli kansallisessa muistiohjelmassa (Demensplan). Juuri oli myönnetty 15 miljoonaa kruunua omaiskoulutukseen, mistä järjestön uusi johtaja, geriatri Wenche Frogn Sellaeg oli kovin iloinen ja yllättynyt. Vielä ei kuitenkaan ollut tietoa miten raha käytetään. Jaetaanko suoraan kunnille vai tuleeko järjestön organisoinnin kautta? Muutenkin siellä on pantu tuulemaan, ja aikaa on heillä 2015 asti päästä tavoitteisiin.

Norjalaiset korostivat konkreettisten tavoitteiden merkitystä ohjelmassa. Vaikka luulivat tehneensä konkreettista suunnittelutyötä ohjelmaa laadittaessa, silti huomaavat nyt että suunnitelmia voidaan tulkita monin eri tavoin, ja että järjestöä on tarvittu hoputtamaan etenemisessä. Norjalaisilla oli hieno kunnallisvaalikampanja, jossa olivat lähettäneet kaikille ehdokkaille postikortin muistutuksena, että muistisairas ei pärjää yksin ja että muistiohjelman täytäntöönpano vaatii heidän päätöksiään.

Ruotsalaiset kokivat, että heidän ohjelmansa (Riktlinjer) on pelkkä ylätason suosituspaperi, jolla ei juuri ole ollut merkitystä. Siellä ei ole budjetoitu toimenpiteisiin rahaa Norjan ja Ranskan mallin mukaan.

Tanskalaisten muistiohjelmatilanteesta kuulin viimeksi syksyllä ja ohjelma oli silloin valmisteilla. Järjestön vaikuttamismahdollisuuksia kuvasivat silloin melko vähäisiksi, täytyypä kysäistä tilannetta vielä tänään.

Vuosikatsaukset

Joka maalle oli varattu perinteinen 15 minuuttia omien ajankohtaisten asioiden esittelyyn ja myös perinteisesti saatiin huomata, että eihän se riitä kun järjestöt alkavat puhua omasta toiminnastaan. Erilaisia toimijoita ovat nämä pohjoismaiden järjestöt vaikka samat tavoitteet onkin kaikilla. Ero tulee lähinnä konkreettisen asiakastyön määrästä, joka pienemmissä maissa on verrattavissa meidän jäsenyhdistystemme toimintaan. Valtakunnallisen vaikuttamistyön puolella Norja, Tanska ja Ruotsi toimivat eniten Suomen tapaan. Erityisesti jäi näistä esityksistä mieleen tanskalaisten Muisti-kakku, jota sai tietyistä leipomoista ja kaupoista Maailman Alzheimer-päivänä. Oli ollut tuottoisa ja hauska kampanja ihan varainhankintamielessä.

Susann esitteli meidän kuulumisia ja nosti esiin erityisesti nykytilakartoituksen, muistiohjelman, työikäisten kirjan ja isot taloudelliset haasteet. Kirjamme herätti kiinnostusta myös siinä mielessä, että sen kääntämistä pohjoismaisille kielille toivottiin. Norja pyysi yhden kappaleen luettavaksi heidän vapaaehtoistyötä tekevälle entiselle suomalaistyöntekijälleen. Laitamme postia sitten menemään kun pääsemme Suomeen. Susanin ehdotti vuosikatsauksen yhteydessä yhteispohjoismaisen rahoitushakemuksen laatimista Nordealle ja sitä pidettiin erinomaisena ajatuksena.

Jutun juurta

Niin se Möte on vienyt mennessään, että ei ole ollut liiemmin aikaa kirjoitteluun. Lisäksi nettiyhteys tässä hienossa kokoushotellissa on maksuton ainoastaan ala-aulassa, joten täytyy aina lähteä sinne erikseen istumaan kun haluaa koneen kautta päästä maailmalle.

Pohjoismaat ovat hyvin perillä ja kiinnostuneita toistensa asioista, joten tässä on päässyt kertomaan kuulumisia yhdestä sun toisesta asiasta työn ulkopuolelta. Heti ensimmäisenä iltana käytiin läpi perussuomalaisten suuri vaalivoitto, suomalaisten jääkiekkomestaruus (ei kylläkään ruotsalaisten kanssa), meneillään oleva hallituksen kokoamiskriisi ja työttömyysprosentit. Äsken selvittelin Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksesta henkilöstön minimimääriä ruotsalaisille(Demensförbundetin väki), jotka tekevät juuri nyt aktiivista vaikuttamistyötä henkilöstömäärien saamiseksi johonkin suositukseen.

Suomessa käyneet muistelevat hienoa arkkitehtuuria ja muotoilua. Iittala, Marimekko ja Nokia tulevat nopeasti esiin puheissa. Joka maasta on annettu isännille perinteiden mukaisesti lahjoja. Susann antoi eilen juhlaillallisella hopeiset Aistikas-korut Islannin järjestön puheenjohtajalle ja toiminnanjohtajalle. Korut herättivät kovasti ihastusta. Viesti toimi hyvin kielestä riippumatta.

Kielestä sen verran, että tällä kertaa on kuultu kokouksessa englantia enemmän kuin koskaan aiemmin. Monet islantilaiset puhujat ovat pitäneet alustuksensa englanniksi. Samoin kahden välisissä keskusteluissa kieli vaihtuu sujuvasti ymmärryksen/ymmärtämättömyyden määrän mukaisesti. Edelleen kuitenkin skandinaaviska on tämän kokouksen pääkielenä, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen puhuu omaansa ja suomalaiset ruotsia. Välillä kaikki nyökyttävät samaan suuntaan ja välillä osa on ihan pihalla. Pohjoismaisten kielten kiemuroista riittää täällä jutun juurta ja se koetaan vahvasi myös tätä kokousväkeä yhdistäväksi tekijäksi.

Islannin luonnossa

Eilisen vapaapäivän aikana kiertelin ystäväni kanssa katsomassa Islannin luonno ihmeellisyyttä. Pieni on ihminen näiden luonnonvoimien keskellä. Jäätikköä, jään sulamisvirtoja, kiehuvaa vettä maan alla, kuumia suihkulähteitä, sammaloitunutta laavaa, tulivuoria, hiljaisuutta silmänkantamattomiin. Kuvista ei välity se mielenrauha, joka tuolla luonnossa on, mutta ehkä jotain kuitenkin.

Matkalla Möteen

Tulivuori leppyi sopivasti ja istun kentällä matkalla pohjoismaiseen kokoukseen, Nordiskt Möteen. Matka kulkee tällä kertaa Oslon kautta Reykjavikiin. Näitä Pohjoismaisia kokouksia järjestetään potilas- ja omaisjärjestöjen kesken keväisin yhteistyön suunnittelun ja ajankohtaisen vaikuttamistyön vertailun merkeissä. Pohjoismaat ovat sen verran samanlaisia, että esimerkiksi yhdessä maassa toimivaksi todettu kampanja on todennäköisesti toteuttamiskelpoinen myös naapurissa. Tänä vuonna erityistä kiinnostusta näin etukäteen on muistiohjelmatyön ajankohtaisiin kysymyksiin ja yhteisen varainhankinta- sekä asenne- ja vaikuttamisprojektin aikaansaamiseen.

Islantiin on mielenkiintoista matkustaa muutenkin. Yritin äsken vaihtaa Islannin kruunuja tässä kentällä, mutta sanottiin kahdesta eri vaihtopisteestä, että niin epävakaata valuuttaa ei vaihdeta. Täytyy kokeilla onneaan sitten kortilla paikan päällä!

Sirpa