London calling

Terveiset Lontoosta! 

Tämänvuotinen ADI:n kansainvälinen konferenssi alkaa huomenna ja Muistiliiton edustajana saavuin Kuningatar Elisabethin valtakuntaan tänään. Lontoo otti vieraansa vastaan ystävällisesti kuten aina. Tämän suurkaupungin vieraanvaraisuus jotenkin yllättää joka kerta! 

  

Taksimatka halki Lontoon (Heathrown lentokentältä ExCel-konferenssikeskukseen) vei lähes ruhtinaalliset kaksi tuntia! Vaikka en väsy kehumaan Lontoon metroa ja sen käyttömukavuutta niin kaikkien kantamusten; matkalaukkujen, tietokoneiden ja kameroiden kanssa kuitenkin taksi oli järkevä ratkaisu, vaikka ei varmasti ollut nopein vaihtoehto. Onneksi oli Lontoon hyvin tuntevaa matkaseuraa, joten matka taittui mukavasti nähtävyyksiä katsellen.

Ja kyllä! Taksimme oli juuri oikeanlainen musta lontoolaistaksi. Tässä kuva sen värikkäämmästä serkusta. Jos nettiyhteyteni olisi nopeampi, olisitte saaneet kuvia myös punaisista kaksikerroksista busseista, postilaatikoista, puhelinkopeista ja...

Kieltämättä en malttanut vaan kävin jo haistelemassa tuulia varsinaisella kongressipaikalla. ExCel London on sanalla sanoen valtava! Yritin ottaa sisältäkin kuvia, että näkisitte, mutta eivät ne tuo oikeutusta sille paikalle, joten en niitä edes tänne laita. Pelkästään ravintoloita on pääkäytävällä 25 kappaletta! Edustettuina ovat paikallisen keittiön lisäksi mm ranskalainen ja italialainen keittiö... Kun ei ole kuvia niin teidän on vain luotettava sanaani! Upealta näyttää.

Ja huomaatteko: ruoho ON vihreämpää... Lontoossa.

Ja mukavaa oli kävellä halki valtavan konferenssikeskuksen, kun sen katosta roikkuu tämä mainos kahden kerroksen korkuisena. Huomenna se aukeaa ja odotukset ovat korkealla!

Kello on nyt täällä seitsemän, mutta minun sisäinen kelloni taitaa olla vielä Suomen ajassa, joten tekee mieli toivotella hyvää yötä!

monin terveisin,
Sanna